Mikroravintoaineiden saanti on vähentynyt useissa Euroopan maissa

Uusi tutkimus osoittaa, että useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on vähentynyt Euroopassa. Muutos näkyy erityisen voimakkaasti niillä, jotka saavat ravinnostaan jo valmiiksi vähiten mikroravintoaineita. Tulokset ovat ajankohtaisia myös ravintolisien vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääristä käytävän keskustelun kannalta.

Nutrients-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin mikroravintoaineiden saannin kehitystä Alankomaissa, Irlannissa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Tutkimus perustui kansallisiin ravitsemustutkimuksiin, joihin oli osallistunut yhteensä yli 17 000 aikuista. Kyseessä oli analyysi, jossa verrattiin neljän maan kansallisista ravitsemustutkimuksista eri ajankohtina saatuja tietoja.

Tarkastelu kattoi maasta riippuen 8–18 vuoden ajanjakson. Tutkijat selvittivät keskimääräisen saannin lisäksi sitä, miten vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti oli muuttunut vähiten ja eniten ravintoaineita saavissa väestöryhmissä.

Keskimääräinen saanti ei kerro koko totuutta

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että väestön keskimääräinen ravintoaineiden saanti voi näyttää riittävältä, vaikka osalla väestöstä saanti jää selvästi suositusten alapuolelle. Useiden keskeisten mikroravintoaineiden saanti oli vähentynyt tarkastelujakson aikana.

Vitamiinien osalta laskua havaittiin muun muassa D- ja A-vitamiinin, riboflaviinin eli B2-vitamiinin sekä folaatin saannissa. Kivennäisaineista vähenemistä todettiin muun muassa kalsiumin, raudan ja jodin saannissa.

Joissakin väestöryhmissä saanti oli vähentynyt jopa 50 prosenttia. Voimakkaimmat muutokset näkyivät usein juuri niillä, joiden saanti oli jo lähtökohtaisesti vähäisintä. Tämä viittaa siihen, että erot väestöryhmien välillä ovat kasvamassa.

Kaikki muutokset eivät kuitenkaan olleet kielteisiä. Joidenkin ravintoaineiden saanti oli parantunut tietyissä maissa. Tutkijoiden mukaan myönteiset muutokset olivat osittain yhteydessä kansallisiin elintarvikkeiden täydentämiskäytäntöihin ja ruokailutottumusten muutoksiin.

D-vitamiinin ja raudan saannissa puutteita

Riittämätön saanti oli tutkimuksen mukaan edelleen yleistä useissa väestöryhmissä.

D-vitamiinin saanti ravinnosta jäi vähäiseksi molemmilla sukupuolilla kaikissa tarkastelluissa maissa. Myös naisten raudansaanti jäi keskimäärin arvioitua tarvetta pienemmäksi kaikissa neljässä maassa.

Lisäksi seleenin saanti oli riittämätöntä useimmissa tarkastelluissa väestöryhmissä. Ison-Britannian naisilla havaittiin puutteita kaliumin saannissa ja irlantilaisilla naisilla kuparin saannissa. Brittinaisten folaatinsaanti ja ranskalaisten A-vitamiinin saanti olivat puolestaan lähellä riittämättömän saannin rajaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ruoasta saatavia ravintoaineita. Mukana olivat myös täydennetyt elintarvikkeet, mutta ravintolisistä saatavia vitamiineja ja kivennäisaineita ei huomioitu.

Ravintolisien enimmäismäärissä tarvitaan tasapainoa

Tulokset ovat ajankohtaisia, sillä EU:ssa valmistellaan ravintolisien vitamiinien ja kivennäisaineiden sallittujen enimmäismäärien yhdenmukaistamista.

Kuluttajia on tärkeää suojella ravintoaineiden liialliselta saannilta. Tutkimuksen mukaan ravitsemuksellista turvallisuutta ei kuitenkaan pitäisi tarkastella ainoastaan suurimpien saantimäärien kautta. Samalla on huomioitava ravintoaineiden riittämätön saanti ja ne väestöryhmät, joiden saanti on vähäisintä.

Tutkijat muistuttavat, että eri maiden lähtötilanteet ja väestöjen ravintoaineiden saanti poikkeavat toisistaan. Hyvin yhtenäinen sääntelymalli ei välttämättä tunnista kansallisia ravitsemuksellisia tarpeita tai väestöryhmien välisiä eroja.

Ravintolisillä voi olla perusteltu tehtävä ravinnon ja ravintoaineiden tarpeen välisen eron täydentämisessä etenkin silloin, kun riittävän saannin saavuttaminen pelkästä ruokavaliosta on haastavaa. Liian mataliksi asetetut enimmäismäärät saattaisivat kaventaa mahdollisuuksia vastata haavoittuvien väestöryhmien ravitsemuksellisiin tarpeisiin.

Tulokset eivät kerro Suomen tilanteesta – mutta saavat kysymään, miten asiat ovat meillä?

Tutkimus ei sisältänyt Suomesta kerättyä aineistoa, joten sen tuloksia ei voida suoraan soveltaa suomalaisen väestön ravintoaineiden saantiin. Se osoittaa kuitenkin, miksi sääntelyn valmistelussa tarvitaan keskiarvojen lisäksi tietoa saannin koko jakaumasta, pitkän aikavälin kehityksestä ja kansallisista erityispiirteistä. Olisikin tärkeää selvittää, miten suomalaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on kehittynyt ja missä väestöryhmissä riittämättömän saannin riski on suurin.

Tutkimus perustui eri ajankohtina toteutettuihin kansallisiin ravitsemustutkimuksiin, eikä samoja henkilöitä seurattu tutkimusjakson ajan. Myös tutkimusmenetelmissä ja tarkasteluajankohdissa oli maiden välisiä eroja. Tulokset kuvaavat siksi ennen kaikkea kunkin maan sisällä tapahtuneita muutoksia, eivät maiden paremmuusjärjestystä.

Tutkimusartikkelin kirjoittajiin kuuluu FSE:n tiedetyöryhmän jäsen tohtori Samantha Christie. Food Supplements Europe ja CRN UK osallistuivat artikkelin avoimen julkaisemisen kustannuksiin, mutta niillä ei ollut roolia tutkimuksen suunnittelussa, aineiston analysoinnissa, tulosten tulkinnassa tai käsikirjoituksen laatimisessa.

Lähde: Nutrients Julkaisupäivä: 2.9.2026 DOI: 10.3390/nu18172860