Lasten lihavuutta tulisi hoitaa yhteistyössä perheiden kanssa

Suomessa neljäsosa pojista ja viidesosa tytöistä on ylipainoisia. Kouluterveydenhuollon tiiviimpi ja oikea-aikainen yhteistyö perheiden kanssa auttaisi puuttumaan lasten ylipainoon ennen kuin se kehittyy lihavuudeksi, selviää Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.

Terveystarkastukset ja lihavuuden ennaltaehkäisy ovat tärkeä osa kouluterveydenhuollon toimintaa. Lapset käyvät kouluterveydenhoitajalla vuosittain ja useimmat koululääkärillä 1. ja 5. luokan laajassa terveystarkastuksessa. Kouluterveydenhuollossa onkin hyvät edellytykset havaita lapsen ylipaino ja siihen liittyviä tekijöitä ala-asteen aikana. Lasten lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toteutumisesta kouluterveydenhuollossa on tiedetty vähän.

LL Paula Häkkänen on väitöstutkimuksessaan selvittänyt, miten lasten lihavuus kehittyy ala-asteen aikana ja miten sen hoito toteutuu. Tutkimuksessa todettiin, että sekä kouluterveydenhoitajat että -lääkärit havaitsivat ylipainon ja lihavuuden hyvin. Hoito oli kuitenkin enemmän tilanteen seurantaa kuin konkreettisia hoitosuunnitelmia. Eniten hoitoa saivat lapset, jotka olivat kouluiässä jo selkeästi ylipainoisia tai lihavia. Painoltaan jatkuvassa nousevassa kehityksessä oleviin lapsiin kiinnitettiin kouluterveydenhuollossa vähemmän huomiota.

– On tärkeää tunnistaa lapset, joilla on suurin riski kehittää lihavuus ja joilla lihavuus todennäköisimmin jatkuisi aikuisikään. Näin tuki ja hoito voidaan kohdistaa riittävän ajoissa - jo ennen varsinaista lihavuutta - niihin, joiden paino alkaa kehittyä epäsuotuisasti, Häkkänen sanoo.

Tutkimuksen mukaan lihavuuden hoitamiseksi tarvitaan myös kokonaisvaltaisempia hoitosuunnitelmia.

– Perhettä tavattaessa voitaisiin luontevasti palata yhteistyössä vanhempien kanssa huolella tehtyyn aikaisempaan suunnitelmaan. Tällöin lihavuuden puheeksi otto aina alusta ja yhä uudelleen voitaisiin välttää, Häkkänen perustelee.

Yksilöllisempää tukea lasten lihavuuden hoitoon

Tutkimus osoitti, että lasten lihavuus alkaa aikaisin ja on usein pysyvää. Lihavuutta oli enemmän lapsilla, joita kiusattiin koulussa, joilla oli oppimisen haasteita tai joiden perhe oli kohdannut kriisejä. Ylipainon kehittyminen lihavuudeksi oli tytöillä yhteydessä yksinhuoltajuuteen ja eroperheeseen sekä pojilla kiusatuksi tulemiseen ja perheen kriiseihin. Vaikka yhteistyö perheiden kanssa on kouluterveydenhuollon perustyötä, olivat ala-asteikäiset lapset yksin ylipainoon liittyvillä käynneillä terveydenhoitajan luona lähes aina ja puolessa lääkärin vastaanotoista.

– Ylipainon kehityskulut ja lasten ja perheiden tilanteet ja tarpeet vaihtelevat. Terveystarkastukset mahdollistavat hyvin yhteistyön perheiden kanssa. Tulosteni mukaan tätä yhteistyötä kannattaa kehittää, Häkkänen kannustaa.

​Häkkäsen mukaan on samalla tarpeen pohtia, miten rajalliset terveydenhuollon voimavarat voidaan järkevästi kohdentaa.

– Esimerkiksi viidennen luokan laajan terveystarkastuksen yksilöllisempi ajoitus voisi olla hyödyllistä, Häkkänen ehdottaa.

Lähde: Helsingin yliopisto, Meilahden kampus